Aiemmat näyttelyt

Käykö käteinen?

”Käteinen raha yhdistää” 

Mitä käteiselle tapahtuu? Miten paperiraha vertautuu verkkomaksuihin ja bitcoiniin ja muihin kryptovaroihin?

CashEssentials halusi saada sen selville ja pyysi Wipplayta kartoittamaan tilanteen valokuvakilpailulla, joka toisi rahasta valokeilaan käsin kosketeltavan muodon.

Seteleitä, kolikoita... käteistä on kaikkialla ympärillämme. Käteinen herättää valtavasti mielleyhtymiä, ja tämä moninaisuus tuotiin hienosti esiin kilpailuun osallistuneissa tuhansissa valokuvissa. Mitä valokuvat esittivät? Suurennettuja kolikoita ja seteleitä, hintalappuja, kyseenalaisia arvoja jne.

Käteinen raha koskettaa kaikkia ja kaikkea, ja se matkaa ympäri maailmaa ihmisiä yhdistävänä suurena virtana. Kilpailun tuomaristoon kuuluivat Erick Lacourrège (Ranskan keskuspankki), Manuela Pfrunder (setelien suunnittelija), Päivi Heikkinen (Suomen Pankki), Sam Stourdzé (Arlesin valokuvataiteen festivaalin johtaja) ja valokuvaajat Émile Loreaux ja Philippe Assalit. He valitsivat parhaat valokuvat, ja niistä muutamat esitellään tässä näyttelyssä. 

CashEssentials on keskustelufoorumi maksamiseen ja rahajärjestelmiin liittyvissä kysymyksissä. Wipplay on ranskalainen valokuva-alan startup-yritys.

Näyttely oli esillä 9.10.2018–2.6.2019. Näyttelyyn voi tutustua myös verkossa.

(C) Donovan Heneman

Suomen Pankki 1918

Suomen sisällissota käytiin Suomen senaatin eli silloisen hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan välillä tammikuusta toukokuuhun 1918.

Senaatin asevoimina olivat valkoiset joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen punainen kaarti. Saksan armeija liittyi sotaan huhtikuussa 1918 valkoisten puolelle. Punaisten puolella taisteli puolestaan venäläisiä sotilaita.

Sota oli erittäin verinen. Myös sen jälkiselvittelyissä kuoli hävinneen punaisen osapuolen sotilaita paljon teloituksissa ja vankileireillä.

Suomen Pankki toimi kolmen kuukauden ajan punaisen kansanvaltuuskunnan alaisuudessa. Siksi senaatti joutui kehittämään sodan aikana erilaisia hätäratkaisuja korvatakseen Suomen Pankin menetyksen.

Tämä rahamuseon näyttely kertoo Suomen Pankin toiminnasta sisällissodan aikana. Se kertoo myös, miten sota vaikutti Suomen rahatalouteen ja maksuvälineisiin.

Näyttely oli esillä rahamuseossa 31.1.–30.9.2018. Näyttelyyn voi tutustua myös verkossa.

Suomen Pankin edessä huhtikuussa 1918. Kuva: Museovirasto.

Pääjohtaja Liikasen avajaispuhe.

#suomenpankki1918 #sodanjarauhanrahat #rahamuseo

Mistä Suomi elää 2067?

Rahamuseon vuoden 2017 suurnäyttelyssä katsotaan rohkeasti tulevaisuuteen. Helsingin kuvataidelukion ja Vaskivuoren lukion huippulahjakkaat opiskelijat tuovat eteemme maailman 50 vuoden kuluttua.

Millainen on Suomi vuonna 2067? Mitä ovat elinkeinomme? Mikä on arvokasta? Mitä on suomalaisuus 50 vuoden päästä?

Näitä näkökulmia avataan näyttelyssä taiteen keinoin. Nuoret taiteilijat ovat luoneet omat näkemyksensä tulevaisuuden Suomesta.

Kuvataidelukion opiskelijoiden korkeatasoiset ja oivaltavat piirrokset, veistokset, videoteokset ja animaatiot kertovat kukin tavallaan, kuinka maailmamme kehittyy.

Musiikkipainotteisen Vaskivuoren lukion opiskelijat puolestaan ovat itse säveltäneet ja ohjanneet musiikkivideot, joiden maailmankuvat luovat moniulotteisen näkemyksen tulevasta. Improvisaatioon perustuvassa näytelmässä opiskelijat uppoutuvat koko persoonallaan visioonsa.

Näyttelyn monitaiteellinen kokonaisuus tarjoaa kiehtovan matkan nykynuorten käsitykseen tulevaisuudesta. Tervetuloa vuoteen 2067!

Näyttely oli esillä 24.1.–31.12.2017.

Suvi Reponen
Kyllä raha rahan löytää
2016
Akvarelli

1930-luvun lama

Mikä lama?

Suuri lama oli Yhdysvalloista alkanut ja 1930-luvulla kärjistynyt taloudellinen kriisi, joka horjutti yhteiskuntaa ja taloutta myös Euroopassa ja Suomessa. Kaikkialla esiintyi pankkikriisejä, deflaatiota ja konkursseja.

Yhdysvalloissa teollisuustuotanto väheni lähes puolella, ja työttömyys lisääntyi ennätyksellisen suureksi. Euroopassa lama johti valuuttakriiseihin, työttömyyteen ja poliittisiin mullistuksiin kuten diktatuurien syntyyn. Suomessa pulakaudeksi kutsuttu lama oli lievempi kuin muualla Euroopassa, mutta aiheutti täälläkin suuria velkaongelmia ja työttömyyttä erityisesti maa- ja metsätaloudessa.

Rahapolitiikassa lama johti luopumiseen kultakannasta. Pankkien sääntelyä tiukennettiin. Muita seurauksia oli suhdanteita tasaavan talouspolitiikan ja valtiollisen sosiaalipolitiikan aloittaminen monissa maissa.

Näyttely oli esillä 10.5.–14.12.2016.

Joulupakettien keräys vähävaraisille vuonna 1931. Kuva: Museovirasto

Kansakunnan kuva – 150 vuotta tilastoja Suomesta

Tilastot ovat järkevän talouspolitiikan ja yhteiskunnan kehittämisen perusta. Tilastokeskus täyttää 150 vuotta lokakuussa 2015. Suomen Pankin rahamuseossa on esillä vaihtuva näyttely ”Kansakunnan kuva – 150 vuotta tilastoja Suomesta”. Näyttelyssä, joka on toteutettu Tilastokeskuksen ja Suomen Pankin yhteistyönä, esitellään suomalaisen tilastotuotannon kehitystä ja näytetään muutamia valittuja paloja nykyajan laajasta tilastotarjonnasta. Lisäksi näyttelyssä voi tutustua ns. tilastosuomalaisiin vuosilta 1900, 1956 ja 2014.

Näyttely oli esillä 29.9.2015–30.4.2016.

Tilastosuomalainen: Maria vuodelta 1900

Yhteinen velkamme – valtion lainanotto vuosina 1859–2015

Suomen valtio on ottanut lainaa 1800-luvulta asti. Lainanotollaan valtio on rahoittanut infrastruktuuri-investointeja, tukenut Suomen Pankin valuuttavarantoa ja tuonut liikkumavaraa finanssipolitiikkaan. Valtio on toteuttanut suurimman osan lainanotostaan laskemalla liikkeeseen sekä kotimaahan että kansainvälisille rahoitusmarkkinoille suunnattuja obligaatioita.

Näyttelyyn on koottu valtionobligaatioita eri vuosikymmeniltä alkaen ensimmäisestä rautatieobligaatiosta vuodelta 1859. Lisäksi näyttely sisältää läpileikkauksen valtionvelan kehityksestä ja historiasta.

Näyttelyn käsikirjoitus ja esineistö: Valtiokonttori

Näyttely oli esillä 21.4.–20.9.2015.

Vuoden 1859 obligaatio (Hämeenlinnan rata). 4 %, 50 vuotta, rupla, järjestäjä von Stieglitz, allekirjoittaja Fabian Langenskiöld.

IMF 70 vuotta

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) on järjestö, jonka tehtävänä on edistää kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakautta. Valuuttarahasto toimii tärkeimpänä maailmanlaajuisena taloudellisen yhteistyön foorumina. Järjestön perustamisesta sovittiin 70 vuotta sitten kansainvälisessä Bretton Woodsin konferenssissa.

Rahamuseon vaihtuvassa näyttelyssä esitellään valuuttarahaston historiaa, toimintaa ja nykyisyyttä. Näyttelyssä esitellään myös valuuttarahaston ja Maailmanpankin merkitystä Suomen kannalta.

Näyttely oli esillä 14.10.2014–31.3.2015.

Nousu tuhkasta (Out of the Ashes)

Kuvaus Bretton Woodsin konferenssista vuonna 1944 ja Kansainvälisen valuuttarahaston perustamisesta. Suomen Pankki teetti filmistä suomenkielisen version rahamuseon lokakuussa 2014 avattua näyttelyä varten.

Copyright: IMF

Lukija: Jarmo Heikkinen

Lokalisointi: Anu Lehtonen

Äänitys: Miika Syrjänen ja Jaakko Koskentola

Suomenkielinen käännös: Ulla Lehtonen

Seteli taiteena – luonnoksia markoiksi

Rahamuseon vaihtuvassa näyttelyssä esitettiin luonnoksia Suomen Pankin seteleiksi. Esillä oli taiteilijoiden ehdotuksia ja näkemyksiä ensimmäisistä markkamääräisistä seteleistä viimeisiin markkoihin (1860–1986).

Näyttelyssä oli esillä luonnoksia mm. seuraavilta taiteilijoilta: Aleksandr Fadejev, Akseli Gallén-Kallela, Aarne Karjalainen, Tapio Wirkkala, Erik Bruun, Torsten Ekström, Eeva Oivo, Pentti Rahikainen ja Olavi Vepsäläinen.

Näyttely oli esillä 6.5.–30.9.2014.

Tapio Wirkkalan luonnos 5000 markan seteliksi vuodelta 1952.

Talouskirjoja, jotka muuttivat maailmaa

Suomen Pankin kirjasto on rahapolitiikan ja rahoituksen alan johtava erikoiskirjasto Suomessa. Se palvelee pankin omia asiantuntijoita, mutta on myös muiden tutkijoiden ja opiskelijoiden käytettävissä.

Teokset on jaettu neljään ryhmään:

• Rahapolitiikan oppihistoria
• Suomen rahapolitiikka
• Kansainvälinen rahaintegraatio
• Finanssikriisit

Toivomme näyttelyn nostavan esiin vanhoja klassikoita, tuovan esiin uutuuksia ja herättävän keskustelua siitä, mitä teoksia näyttelyssä oikeasti pitäisi olla. Kirjojen valinnan ovat tehneet rahahistorian tutkijat Antti Kuusterä ja Juha Tarkka.

Näyttely oli esillä 4.2.–30.4.2014

Pörssi Helsingissä 100 vuotta

Rahamuseon vaihtuvassa näyttelyssä esitellään Helsingin pörssin satavuotisen toiminnan kohokohtia eri vuosikymmeninä. Pörssi on muuttunut ajan mukana kansainväliseksi toimijaksi. Talouden myllerrykset ovat näkyneet myös pörssissä: lasku- ja nousukaudet, sota-aika, jälleenrakentaminen, rahoitusmarkkinoiden vapautuminen ja jatkuva kansainvälistyminen. Pörssitoimintaa ei ole Suomessa aiemmin esitelty yhtä laajasti.

Suomen ensimmäinen varsinainen pörssi-istunto pidettiin 7.10.1912. Pörssitoiminnan juuret ovat Suomessa kuitenkin jo 1860-luvulla. Toiminta oli aluksi epäsäännöllistä, osakkeilla ja muilla arvopapereilla käytiin kauppaa satunnaisissa epävirallisissa pörssihuutokaupoissa. Säännöllinen ja järjestäytynyt pörssitoiminta alkoi lokakuussa 1912 Helsingin Fabianinkadulla sijaitsevassa pörssitalossa.

Näyttelyssä oli esillä alkuperäisiä asiakirjoja ja hieno kokoelma suomalaisten yritysten osakekirjoja eri aikakausilta. Näyttely oli esillä 29.1.–31.8.2013.

Pörssisali vuonna 1937. Sähkömekaaninen noteeraustaulu otettiin käyttöön vuonna 1935.

Viimeiset markat

Suomen markkamääräiset setelityypit vuosina 1945–2002

Viimeiset markat  näyttelyssä esiteltiin Suomen markkamääräisiä seteleitä vuoden 1945 mallista vuonna 2002 toteutettuun euroseteleiden liikkeeseenlaskuun asti.

Vain pala paperia

Seteli on vain paperinpalanen, jolla sinänsä ei ole arvoa. Setelin arvo perustuu sen liikkeeseenlaskijaa kohtaan tunnettuun luottamukseen. Luottamus liikkeeseenlaskijaan puolestaan riippuu setelin kyvystä täyttää roolinsa maksuvälineenä ja arvon säilyttäjänä.

Suomen Pankilla on yksinoikeus setelinantoon Suomessa, ja tämän näyttelyn ajanjakson aikana  (1945–2002) ennen euroaikaa pankki päätti myös seteliyksiköistä sekä setelien paperista, ulkonäöstä ja tekotavasta. Eduskunnan pankkivaltuusto teki lopullisen päätöksen seteleistä Suomen Pankin johtokunnan esityksen perusteella.

Näyttely oli esillä 27.1.–31.12.2012.

Erik Bruunin luonnos 100 markan seteliksi vuodelta 1982.

Kolme valuuttaa, kaksi vuosisataa, yksi Suomen Pankki

Tammikuussa 2011 avattiin Suomen Pankin 200-vuotisjuhlanäyttely ”Kolme valuuttaa, kaksi vuosisataa, yksi Suomen Pankki”.

Suomen Pankki perustettiin vuonna 1811 toteuttamaan rahanvaihtoa taalerista ruplaan Ruotsin vallan vaihtuessa Venäjän alaisuuteen. Rahamuseon vaihtuvassa näyttelyssä kerrotaan Suomen Pankin 200-vuotisen historian varrella toteutetuista rahauudistuksista. Jokapäiväisessä elämässä tarvittavan käyttörahan tai rahayksikön vaihtuminen on aina suuri tapahtuma, joka pakottaa kansalaiset miettimään uudestaan hyödykkeiden hintoja ja varallisuusarvoja. Näyttely kertoo rahauudistusten vaikutuksesta suomalaisten elämään.

Näyttely oli esillä 20.1.2011 – 20.1.2012.

Kolme valuuttaa, kaksi vuosisataa, yksi Suomen Pankki

D-vitamiinia! Vuosien 1957 ja 1967 devalvaatiot

Vuosien 1957 ja 1967 devalvaatioista kertoneen näyttelyn tavoitteena oli kuvata devalvaatioiden taustaa, toteutusta ja vaikutuksia. Näyttely kertoo nykykävijälle, millaista rahapolitiikan toteuttaminen oli aikana, jolloin hallitukset pysyivät kasassa keskimäärin noin vuoden kerrallaan.

Suomen Pankki joutui muuttamaan toisen maailmansodan jälkeen markan ulkoista arvoa lukuisia kertoja. Liittyminen ERM-järjestelmään vuonna 1996 vakautti Suomen rahan arvon. Euro otettiin käyttöön tilirahana vuoden 1999 alussa ja käteisrahana vuoden 2002 alusta.

Näyttelyn nimessä esiintyvää ilmaisua ”D-vitamiini” ei tiettävästi käytetty devalvaatioista vielä 1950- tai 1960-luvuilla, mutta viimeistään 1980-luvulla se vakiintui talouspoliittiseen puheeseen.

Näyttely oli esillä 27.10.2009–31.12.2010.

Suomen Pankin pääjohtaja Klaus Waris ja valtiovarainministeri Mauno Koivisto vuonna 1967.

Eurot kertovat kulttuurista

Euro otettiin käyttöön tilirahana 1.1.1999. Käteisrahana euro tuli käyttöön ensimmäisen kerran EU:n 12 jäsenvaltiossa 1.1.2002. Rahamuseon seitsemäs näyttely ”Eurot kertovat kulttuurista” keskittyikin eurovaluutan esittelyyn kulttuurin näkökulmasta.

Eurosetelit ovat setelipainon valmistuskoodia ja sarjanumeroa lukuun ottamatta identtisiä valmistusmaasta ja liikkeeseenlaskupaikasta riippumatta. Eurokolikoiden arvopuoli on kaikissa maissa sama. Kääntöpuoli eli kruuna on kuitenkin jokaisessa maassa erilainen. Kansallisten puolten kuva-aiheet kuvastavat kunkin maan kulttuuria, ja aiheiksi on valittu jotain omaleimaista jokaisesta maasta. Eurokolikot kuvastavatkin siten erinomaisesti, mistä yhteisessä rahassa on kyse: monimuotoisessa Euroopassa sama raha käy koko euroalueella kansallisuudesta, kielestä tai kulttuurista riippumatta.

Käteinen raha on käyttötaidetta parhaimmillaan. Setelit edustavat graafisen suunnittelun ja taidegrafiikan parhaimmistoa, kolikot puolestaan kuvanveistotaidetta. Erityisesti kolikoissa materiaalin tuntu on käsin kosketeltava. Metallin tuntu ja ominaispiirteet ovat näyttelyn suurennoksissa selkeästi nähtävissä. Vaikka nimellisarvoltaan samat kolikot onkin periaatteessa valmistettu samasta seoksesta ja samalla muotilla, on niissä myös maa- ja eräkohtaisia eroja. Tämä voidaan myös nähdä allegoriaksi Euroopan monimuotoisuudesta – kolikot ovat samanlaisia, mutta kuitenkin erilaisia.

Näyttely oli esillä 8.1.–22.10.2009.

Suomen 2 € kolikon etusivu.

Kulta rahajärjestelmän perustana

Näyttelyssä ”Kulta rahajärjestelmän perustana” esiteltiin kultaa mm. vaihdannan välineenä ja kultakantaisen rahajärjestelmän perustana niin Suomessa kuin kansainvälisestikin – Lapin kultaa ja kultakeräystä unohtamatta. Sokerina pohjalla näyttelyssä oli esillä tiettävästi suurin Suomesta löytynyt kultahippu ”Aleksi”, joka huuhdottiin vuonna 1910 Inarin Laanilasta.

Näyttely oli esillä 8.4.–2.11.2008.

Suomen Pankin kultavarantoa. Kukin harkko painaa noin 12 kg. Kuva: Jaakko Koskentola

Vuosisata pankkimainontaa

Rahamuseon viidennessä näyttelyssä ”Vuosisata pankkimainontaa” tarkasteltiin mainoksia yhteiskunnassa vallinneen taloudellisen ajattelun symboleina. Mainosten avulla on pyritty suuntaamaan kansalaisten varainkäyttöä kulloinkin haluttuun suuntaan. Vuosikymmeniä mainoksissa korostuivat suomalaiset hyveet eli säästäväisyys ja kulutuskielteisyys. Vanhahtavat mainokset kertovat ajastaan sekä informatiivisesti että viihdyttävästi.

”Näyttelyssä tulee esiin Suomen muutos vanhasta maatalousyhteiskunnasta moderniksi kulutusyhteiskunnaksi. Hyvin toimiakseen lainamarkkinat tarvitsevat tervettä kilpailua ja näin ollen myös mainontaa, mutta nykyiseen kulutusluottojen markkinointiin liittyy kuitenkin myös ilmiöitä, joita voi pitää huolestuttavina”, pankinjohtaja Sinikka Salo sanoi näyttelyn avajaispuheessaan.

Näyttely oli esillä 9.1.–30.9.2007.

Snellman ja Suomen markka

Vuonna 2006 tuli kuluneeksi 200 vuotta J. V. Snellmanin syntymästä ja 125 vuotta hänen kuolemastaan. Siispä rahamuseon neljännen vaihtuvan näyttelyn aiheena oli ”Snellman ja Suomen markka”.

Näyttelyssä keskityttiin Suomen Pankin ja J. V. Snellmanin kohtaamiseen vuosina 1863–1868, kun Snellman toimi valtiovaraintoimituskunnan päällikkönä. Tässä virassa Snellmanin merkittävin saavutus oli Suomen rahaolojen vakauttaminen. Suomi oli saanut oman rahayksikön, markan, vuonna 1860. Markan arvo oli kuitenkin sidottu paperiruplaan, jonka arvo heittelehti. J. V. Snellman vei loppuun edeltäjänsä Fabian Langenskiöldin työn sitoessaan markan arvon hopeaan vuonna 1865 ja vakauttaessaan siten rahan arvon. Sama tavoite – rahan arvon vakauttaminen – oli tärkein motiivi myös seuraavassa rahauudistuksessa eli euron käyttöönotossa noin 130 vuotta myöhemmin.

Näyttely oli esillä 10.1.–31.12.2006.

1000 markan kolikko vuodelta 1960. Suunnittelija Toivo Jaatinen.

Suomen Pankki pilapiirtäjien silmin

Rahamuseon kolmannen vaihtuvan näyttelyn aiheena oli ”Suomen Pankki pilapiirtäjien silmin”. Näyttelyssä oli esillä piirroksia aina 1950-luvulta lähtien. Mukana oli töitä mm. neljältä tunnetulta ja tuotteliaalta pilapiirtäjältä Kari Suomalaiselta, Terho Ovaskalta, Henrik Karlssonilta ja Kaarlo A. Rissaselta.

Näyttely oli esillä 14.10.–31.12.2005.

Euroseteliehdotukset esillä rahamuseossa

Rahamuseon toinen vaihtuva näyttely syksyllä 2004 toi museoon esille euroseteliehdotukset. Nämä ehdotukset olivat peräisin Euroopan keskuspankin edeltäjän, Euroopan rahapoliittisen instituutin järjestämästä suunnittelukilpailusta. Rahamuseossa esillä olleet luonnokset vaihtuivat kuukausittain, ja kerrallaan näyttelyssä oli kahdeksan setelisarjaa. Heti alkuun, syyskuussa 2004, esillä olivat myös kilpailuun osallistuneiden suomalaistaiteilijoiden Erik Bruunin, Daniel Bruunin ja Johanna Bruunin luonnokset. Viimeiset mallit nähtiin elokuussa 2005.

Näyttely oli esillä 1.9.2004–30.9.2005.

Taiteilija Erik Bruunin ehdotukset euroseteleiksi.

Maa, joka maksoi velkansa

Suomen maine hyvänä velanmaksajana luotiin vuonna 1932, kun Suomi maksoi aikataulun mukaisen lyhennyksensä Yhdysvalloille vuonna 1919 saadusta elintarvikelainasta. Yhdysvaltain presidentti Herbert Hoover oli vuonna 1931 myöntänyt eurooppalaisille velallismaille vuoden mittaisen lykkäyksen osana kansainvälisten taloudellisten suhteiden järjestelyä. Suomi oli kaikista Yhdysvaltain velallismaista ainoa, joka jatkoi velkojensa maksamista loppuun saakka. Vuosina 1933–1936 yhdysvaltalaisissa lehdissä julkaistiin lähes 3 000 Suomen velanmaksua ja Suomea käsittelevää uutista.

Suomi maksoi lainaansa pois normaalisti 1940-luvulle saakka, jolloin toisen maailmansodan aikana saatiin maksuille pari vuotta lykkäystä. Samoihin aikoihin Suomen ja Yhdysvaltain viranomaiset kävivät keskustelua siitä, voitaisiinko Suomen maksama lainaraha käyttää johonkin Suomea hyödyttävään tarkoitukseen. Tarkoitus toteutui vuonna 1951 perustetun ASLA-stipendirahaston myötä. Velan viimeinen erä maksettiin nopeutetun aikataulun mukaan vuonna 1976.

Näyttely oli esillä 22.8.2003–31.8.2004.