Aiemmat vaihtuvat näyttelyt
Rahamuseossa on järjestetty seitsemän vaihtuvaa näyttelyä museon avautumisen, vuoden 2003, jälkeen. Aiemmista näyttelyistä ei ole taltiointia verkkossa, mutta tulevaisuudessa vaihtuvat näyttelyt pyritään tarjoamaan myös verkkoversiona.
Eurot kertovat kulttuurista
Rahamuseon seitsemäs näyttely oli "Eurot kertovat kulttuurista". Euro otettiin käyttöön tilirahana 1.1.1999. Käteisrahana
euro tuli käyttöön ensimmäisen kerran EU:n 12 jäsenvaltiossa
1.1.2002. Eurosetelit ovat setelipainon valmistuskoodia ja sarjanumeroa lukuun
ottamatta identtisiä valmistusmaasta ja liikkeeseenlaskupaikasta riippumatta.
Eurokolikoiden arvopuoli on kaikissa maissa sama. Kääntöpuoli
eli kruuna on kuitenkin jokaisessa maassa erilainen. Kansallisten puolten kuva-aiheet
kuvastavat kunkin maan kulttuuria, ja aiheiksi on valittu jotain omaleimaista
jokaisesta maasta. Eurokolikot kuvastavatkin siten erinomaisesti, mistä yhteisessä rahassa
on kyse: monimuotoisessa Euroopassa sama raha käy kaikkialla euroalueella
kansallisuudesta, kielestä tai kulttuurista riippumatta.
Käteinen raha on käyttötaidetta parhaimmillaan. Setelit edustavat graafisen suunnittelun ja taidegrafiikan parhaimmistoa, kolikot puolestaan kuvanveistotaidetta. Erityisesti kolikoissa materiaalin tuntu on käsin kosketeltava. Metallin tuntu ja ominaispiirteet ovat näyttelyn suurennoksissa selkeästi nähtävissä. Vaikka nimellisarvoltaan samat kolikot onkin periaatteessa valmistettu samasta seoksesta ja samalla muotilla, on niissä myös maa- ja eräkohtaisia eroja. Tämä voidaan myös nähdä allegoriaksi Euroopan monimuotoisuudesta – kolikot ovat samanlaisia mutta kuitenkin erilaisia.
Näyttely oli avoinna 8.1.–22.10.2009.
Lataa esitys Eurokolikoiden kansalliset puolet kertovat kulttuurista
» Korkea resoluutio (PDF, 192 MB)
» Matala resoluutio (PDF, 3,28 MB)
Kulta rahajärjestelmän perustana
Suomen Pankin rahamuseon kuudes vaihtuva näyttely ”Kulta
rahajärjestelmän
perustana” avattiin 8.4.2008, ja se oli esillä 2.11.2008
asti. Näyttelyssä esiteltiin kultaa mm. vaihdannan välineenä ja
valotettiin kultakantaista rahajärjestelmää niin meillä kuin
kansainvälisestikin – Lapin kultaa ja kultakeräystä unohtamatta.
Sokerina pohjalla näyttelyssä oli se, että museovieras sai tutustua
tiettävästi suurimpaan Suomesta löytyneeseen kultahippuun ”Aleksiin”,
joka huuhdottiin vuonna 1910 Inarin Laanilasta.
| Pankinjohtaja Sinikka Salon avaa näyttelyn 8.4.2008 |
Vuosisata pankkimainontaa
Mainoksia tarkasteltiin rahamuseon viidennessä näyttelyssä "Vuosisata
pankkimainontaa" laaja-alaisesti yhteiskunnassa vallinneen taloudellisen
ajattelun symboleina. Mainosten avulla
on pyritty
suuntaamaan kansalaisten varainkäyttöä kulloinkin haluttuun
suuntaan. Vuosikymmeniä mainoksissa korostuivat suomalaiset hyveet eli
säästäväisyys ja kulutuskielteisyys. Vanhahtavat mainokset
kertovat ajastaan sekä informatiivisesti että viihdyttävästi.
”Näyttelyssä tulee esiin Suomen muutos vanhasta maatalousyhteiskunnasta moderniksi kulutusyhteiskunnaksi. Hyvin toimiakseen lainamarkkinat tarvitsevat tervettä kilpailua ja näin ollen myös mainontaa, mutta nykyiseen kulutusluottojen markkinointiin liittyy kuitenkin myös ilmiöitä, joita voi pitää huolestuttavina”, pankinjohtaja Sinikka Salo sanoi näyttelyn avajaispuheessaan.
Näyttely oli esillä 9.1.–30.9.2007.
| Pankinjohtaja Sinikka Salo pitää puhetta avajaisissa 9.1.2007 |
Snellman ja Suomen markka
Neljännen vaihtuvan näyttelyn aiheena oli "Snellman
ja Suomen markka". Näyttely
avattiin 10.1.2006. Vuonna 2006 tuli kuluneeksi 200 vuotta J. V. Snellmanin
syntymästä ja 125 vuotta
hänen kuolemastaan.
Näyttely oli esillä vuoden
2006 loppuun asti.
Näyttelyssä keskityttiin Suomen Pankin ja J. V. Snellmanin kohtaamiseen vuosina 1863–1868, kun Snellman toimi valtiovaraintoimituskunnan päällikkönä. Tässä virassa hänen merkittävin saavutuksensa oli Suomen rahaolojen vakauttaminen. Suomi oli saanut oman rahayksikön, markan, vuonna 1860. Markan arvo oli kuitenkin sidottu paperiruplaan, jonka arvo heittelehti. J. V. Snellman vei loppuun edeltäjänsä Fabian Langenskiöldin työn sitoessaan markan arvon hopeaan vuonna 1865 ja vakauttaessaan siten rahan arvon. Sama tavoite – rahan arvon vakauttaminen – oli tärkein motiivi myös seuraavassa rahauudistuksessa eli euron käyttöönotossa noin 130 vuotta myöhemmin.
Näyttely oli esillä 10.1.–31.12.2006.
| Pankinjohtaja Sinikka Salo vastaanottamassa avajaisvieraita 10.1.2006 |
| Näyttelyn suunnittelijat tutkija Vappu Ikonen ja johtokunnan neuvonantaja Juha Tarkka Suomen Pankista |
Suomen Pankki pilapiirtäjien silmin
Rahamuseon kolmannen vaihtuvan näyttelyn aiheena oli "Suomen
Pankki pilapiirtäjien
silmin". Näyttelyssä oli esillä piirroksia aina
1950-luvulta lähtien. Mukana oli töitä mm. neljältä tunnetulta
ja tuotteliaalta pilapiirtäjältä: Kari Suomalaiselta,
Terho Ovaskalta, Henrik Karlssonilta ja Kaarlo A. Rissaselta. Näyttely
oli
esillä 14.10.–31.12.2005.
| Pääjohtaja Erkki Liikanen ja taiteilija Terho Ovaska |
Euroseteliehdotukset esillä rahamuseossa
Rahamuseon toinen vaihtuva näyttely avattiin 1.9.2004. Sen teemana oli
"Euroseteliehdotukset esillä rahamuseossa".
Euroseteliehdotukset olivat peräisin
Euroopan keskuspankin edeltäjän Euroopan rahapoliittisen instituutin
(EMI) järjestämästä suunnittelukilpailusta.
Rahamuseossa esillä olleet luonnokset vaihtuivat kuukausittain,
ja kerrallaan näyttelyssä oli kahdeksan
setelisarjaa. Heti alkuun, syyskuussa 2004, esillä olivat muun
muassa kilpailuun osallistuneiden suomalaisten taiteilijoiden Erik Bruunin,
Daniel
Bruunin ja Johanna Bruunin luonnokset. Viimeiset mallit nähtiin
elokuussa 2005.
| Erik Bruun ja setelisarja |
Maa, joka maksoi velkansa
Suomen maine hyvänä velanmaksajana luotiin vuonna 1932, kun Suomi maksoi aikataulun mukaisen lyhennyksensä Yhdysvalloille vuonna 1919 saadusta elintarvikelainasta. Yhdysvaltain presidentti Herbert Hoover oli vuonna 1931 myöntänyt eurooppalaisille velallismaille vuoden mittaisen lykkäyksen osana kansainvälisten taloudellisten suhteiden järjestelyä. Suomi oli kaikista Yhdysvaltain velallismaista ainoa, joka jatkoi velkojensa maksamista loppuun saakka. Vuosina 1933–1936 yhdysvaltalaisissa lehdissä julkaistiin lähes 3 000 Suomen velanmaksua ja Suomea käsittelevää uutista.
Suomi maksoi lainaansa pois normaalisti 1940-luvulle saakka, jolloin toisen maailmansodan aikana saatiin maksuille pari vuotta lykkäystä. Samoihin aikoihin Suomen ja Yhdysvaltain viranomaiset kävivät keskustelua siitä, voitaisiinko Suomen maksama lainaraha käyttää johonkin Suomea hyödyttävään tarkoitukseen. Tarkoitus toteutui vuonna 1951 perustetun ASLA-stipendirahaston myötä. Velan viimeinen erä maksettiin nopeutetun aikataulun mukaan vuonna 1976.
Rahamuseon ensimmäinen näyttely pidettiin 22.8.2003–31.8.2004.
